|
| Sulaojan luontopolun opastetaulu. Vaihtokuvana lähteen lampi. |
Tämän erikoisen luonnonvaran näke-
minen erämaatien varrella ei vaadi suurta vaivaa. Kevon reitin
pysäköinti-
paikalta lähtee hyvä merkitty kahden kilometrin mittainen
luontopolku, jota
koko perhe
voi kulkea.
Polun varrella voi kohdata muinaisen peuran pyyntikuopan,
pysähtyä näkö-
alatasanteilla, saada tietoa tunturialu-
een luonnosta, tunturimittariperhosen aiheuttamista mittavista
tuhoista vuo-
sina 1965–1966 ja luonnollisesti näh- dä pyhän lähteen
Galbmagáldun, joka on jopa pienen järven kokoinen.
Lähteeksi sen erottaa kirkkaan siner-
tävä ja kylmä vesi sekä erikoinen pohja, jossa ei ole juurikaan
kasvilli-
suutta. Lähde tuottaa vettä valtavat 32000 m3/vrk eli noin 400
litraa se-
kunnissa. Vesi suodattuu voimalla moreenikerrosten lävitse
läheiseltä Luopmosjohkan tunturipainanteelta. Galbmagáldusta lähtee
Sulaoja (Suttesája), joka laskee tien etelä-
puolella olevaan Basejávriin.
Alue on kesällä hieno kohde myös lintu- ja kasviharrastajille,
kun vain po-
lulla liikkuessa muistaa paikan arvok-
kaan ja pyhän merkityksen saamelai-
sille.
Etelästä päin tultaessa Karigasniemelle saavutaan entistä nelostietä; nyt sen pohjoisimpana haarana olevaa kantatietä 92. Inarin kunnan Kaamasesta eroavan tien pituus on 66 kilometriä. Lähes viivoittimella maastoon linjattu, vanhanaikaisen profiilin omaava suora tie seuraa kiinteästi tuntureiden muotoja, mikä saa sen sisältämään poikkeuksellisen jyrkkiä mäkiä ja syviä notkelmia. Kapeana, mutta vähäisen liikenteen sallimana, osuus Kaamasesta Karigasniemelle on matkailullisesti mielenkiintoinen ja elämyksellinen.
Inarin ja Utsjoen kuntien raja-alueella tie halkoo asumatonta
luonnotilaista erämaata, jonka ominaispiirteisiin kuuluvat avoimet
tunturimaisemat, syvät jokilaaksot, tunturikoivikot, aapasuot ja
pyöreälakiset tunturiselänteet karuine lampineen ja järvineen.
Kaamasesta mäntymetsäisenä alkavan tien pohjoispuolelle jäävät
Paistuntereiden laajaan erämaa-alueeseen kuuluvat loputtomat
jängät, nummimaiset hiekkaharjuiset tunturikankaat ja ennen
Karigasnimeen saapumista korkeinta Ailigas-tunturia ympäröivät
paljakat rinteet. Eteläpuolella taas avautuvat näkymät
Muotkatuntereiden erämaan koskemattomille, vaikeakulkuisille
kairoille ja kaukaisille tuntureille. Tien varrella on vain yksi
kylä, Utsjoen rajan jälkeen puolimatkassa sijaitseva parinkymmenen
talon Kaamasmukka.
Erämaanmaantien ajaja ohitaa saamelaisten muinaiseen kulttuuriin, porotalouteen ja retkeily- ja virkistyskäyttöön liittyviä kohteita ja rakenteita. Näistä merkittävin on pyhä Sulaojan lähde Kevon luononpuiston retkeilyreitin lähtöpisteessä, 10 kilometriä ennen Karigasnimeä. Tämä, tiettävästi maamme suurin lähde, tuottaa tuhansia litroja vettä minuutissa. Paikalla on yhä suuri hengellinen merkitys saamelaisille. Lähteen vettä pidetään erityisen pyhänä. Tarinan mukaan ainoastaan täältä, kovillakin pakkasilla aukiolevasta lähteestä, saivat ensimmäiset tietä matkaavat moottoriajoneuvot "jäätymätöntä" vettä jäähdyttäjiinsä. Nyt paikalla voi viivähtää kiertämällä noin 2 kilometrin pituisen Sulaojan luontopolun.
|
Viiden kilometrin pituinen jyrkkä alamäki Karigasniemelle. Mikään ei paljasta kylää, vain tullitalo näkyy kiikarikuvassa lippuineen tien päässä, kun viet hiiren osoittimen kuvan päälle. |
Kun tunturiylängöltä laskeudutaan alas Karigasniemeen avarassa
panoraama-maisemassa, viivasuoraan alas viisikilometristä varsin
jyrkkää alamäkeä, vastassa on kylän risteys ja tulli sekä heti
tullikaistojen jälkeen valtakunnan raja. Raja kulkee kylän ohitse
virtaavassa Inarijoessa keskivirran kohdalla. Norjasta laskevan
Kaarasjoen yhtymäkohdassa, viisi kilometriä kylästä pohjoiseen,
joen nimi muuttuu Tenoksi. Kylän kohdalle 1958 rakennettu uusi
silta palvelee rajan ylittävää liikennettä Karasjoelle (18 km) ja
edelleen Jäämeren rantaan Lakselviin (93 km), Hammerfestiin (216
km) ja Nordkappiin (248 km). Maiden yhteinen tullirakennus on
Suomen puolella välittömästi kylän risteyksessä.
Risteyksestä voidaan kääntyä vasemmalle etelään tai oikealle
pohjoiseen. Pohjoiseen lähtevä seututie 970 johtaa kunnan
keskukseen Utsjoelle (101 km). Tämä 1983 valmistunut
tieyhteys Utsjoelle – ja edelleen aina Nuorgamiin asti – on
ehdottomasti yksi Suomen hienoimmista teistä. Utsjoen tie seuraa
Tenojoen etelärantaa nousten milloin tuntureiden kulmien
korkeuksiin milloin taas viistäen virran reunaa. Karigasniemen ja
Utsjoen väli on näkymiltään erittäin jylhää. Tieltä avautuvat upeat
näkyvät Tenolle ja Norjan puolelle. Tienvarren pikku kylissä voi
nähdä myös maalaistaloja, joissa edelleen hoidetaan karjaa. Tälle
välille jakautuu myös monia majoitus-, ruoka- ja kalastuspalveluja
tarjoavia matkailijoiden palvelupisteitä.
|
Karigasniemen kylän risteys ja tulli. |
Jos kylän risteyksestä käännytään vasemmalle etelään, joudutaan Karigasniemen vanhemman osan ohitse johtavalle, Angeliin vievälle, 64 kilometrin pituiselle sorapintaiselle tielle 9704. Inarijokea seurailevan tien varrella on vain muutama ympäri vuoden asuttu talo. Matkailija ja kalastusta harrastava voi pysähtyä tienvarressa oleville rantavirkistyspaikoille. Jo 6,2 kilometrin kohdalla joen törmällä on Mustakosken päiväkota ja tulistelupaikka, Kuivanivassa (9,8 km) on puolilaavu, Kuoppanivassa (13,7 km) portaat rantakalastuspaikalle ja Doarrovasbáktissa (15 km) päiväkota. Päiväkodat ovat avoimia ja tarkoitettu vain päiväkäyttöön.
Angeli on saamelainen poronhoitajakylä, jonka vanhimmat talot ovat 1800-luvulta. Saamelaisperinteen mukaisesti tämä valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö sijoittuu Muotkatunturin erämaan kupeelle, maaston muodot huomioon ottaen hyvin laajalle alueelle. Angelin kylästä päästään eteenpäin ajaen maantietä 9553 pitkin takaisin Inarin kirkokylään (63 km).
Ennen sotia Karigasniemeen tai edes Usjoen kunnan alueelle
matkustaminen
oli kulkijalle tarunhohtoinen seikkailu. Etelästä tulevat tiet
päättyivät viimeistään Inarin Kaamasessa. 1930-luvulla TVH oli
aloittanut tien rakentamisen Karigas-
niemeä kohden. Tieura ehti talvisodan syttyessä vain
Luomusjoelle 10 kilometrin päähän Karigasnimestä.
Jatkosodan
aikana saksalaiset ra-
kensivat sotastrategiansa mukaisesti tien sotavankityövoimalla
valmiiksi, teki-
vät sillan Karigasniestä Norjan puolelle ja edelleen tien
Karasjolle ja sieltä Lakselviin, Jäämeren rantaan asti. Kos-
ka oma jäämerentiemme Petsamoon oli sodissa menetetty ja tietä
Utsjoelle ei vielä ollut, nelostie linjattiin Karigasnie-
meen.
Kun Kaamasesta saatiin tie Utsjolle 1950-luvulla ja tämä vielä
sitten ra-
kennettiin uudelleen, nelostien linjaus siirtyi sille
1990-luvulla. Tuolloin Karigas-
niemen tie muuttettiin kantatieksi 92. Myös Norjan puoleinen tie
Karigasnie-
meltä Karasjoelle ja Kautokeinoon oli jo silloin numeroltaan 92.
Saksalaiset
joukot räjäyttivät vetäy-
tyessään Inarijoen ylittävän sillan mar-
raskuussa 1944. Uusi Karigasniemen sil-
ta rakennettiin vasta vuonna 1958.
"Parilla
kymmenellä viivottimen siir-
rolla" erämaahan linjattu tie, niin kuin tien varren traagiset
sota-ajan kohtalot, hakevat tien menneisyydessä vertais-
taan. Tien erikoinen luonne ja sen var-
ren erämaaluonto ovat kokemus, jonka arvo vain lisääntyy, kun
Karigasnimestä voi jatkaa mitä kauneimmalle Tenojoen
tunturilaaksojen tielle kohden Utsjokea.